Daniel 6

1ja Daarejaves, meedialainen, sai haltuunsa valtakunnan ollessaan noin kuudenkymmenen kahden vuoden ikäinen.

Daniel leijonien luolassa

2 Daarejaves näki hyväksi asettaa valtakuntaansa sata kaksikymmentä satraappia, että heitä olisi kaikkialla valtakunnassa. 3Heidän yläpuolellaan oli kolme valtaherraa, joista Daniel oli yksi. Heille tuli satraappien tehdä tili, ettei kuningas kärsisi vahinkoa. 4Mutta Daniel oli etevämpi muita valtaherroja sekä satraappeja, sillä hänessä oli erinomainen henki. Kuningas aikoi asettaa hänet koko valtakunnan päämieheksi.

5 Silloin toiset valtaherrat sekä satraapit etsivät Danielia vastaan syytä valtakunnan hallinnossa. Mutta he eivät voineet löytää mitään syytä eivätkä rikosta, sillä hän oli uskollinen, eikä hänestä löydetty laiminlyöntiä eikä rikosta. 6Silloin nämä miehet sanoivat: "Me emme löydä tuossa Danielissa mitään syytä – ellemme löydä sitä hänen jumalanpalveluksessaan."

7 Sen jälkeen nämä valtaherrat ja satraapit riensivät kiireesti kuninkaan tykö ja sanoivat hänelle näin: "Kuningas Daarejaves eläköön iankaikkisesti! 8Kaikki kuninkaalliset valtaherrat, maaherrat, satraapit, hallitusmiehet ja käskynhaltijat ovat keskenään neuvotelleet, että olisi annettava kuninkaallinen julistus ja vahvistettava kielto, että kuka ikinä kolmenkymmenen päivän kuluessa rukoilee jotakin yhdeltäkään jumalalta tai ihmiseltä, paitsi sinulta, kuningas, se heitettäköön leijonien luolaan. 9Nyt, kuningas! Säädä kielto ja kirjoita kirjoitus, jota meedialaisten ja persialaisten lain mukaan ei voida muuttaa." 10Kuningas Daarejaves kirjoitti kirjoituksen ja kiellon.

11 Niin pian kuin Daniel oli saanut tietää, että kirjoitus oli kirjoitettu, hän meni taloonsa, jonka yläsalin ikkunat olivat avatut Jerusalemiin päin. Hän lankesi kolmena hetkenä päivässä polvilleen, rukoili ja kiitti Jumalaansa, aivan kuten hän ennenkin oli tehnyt. 12Silloin nuo miehet riensivät kiireesti sinne ja tapasivat Danielin rukoilemasta ja huutamasta avuksi Jumalaansa. 13Sitten he astuivat kuninkaan eteen ja muistuttivat kuninkaan kiellosta: "Etkö ole kirjoittanut kieltoa, että kuka ikinä kolmenkymmenen päivän kuluessa rukoilee jotakin yhdeltäkään jumalalta tai ihmiseltä, paitsi sinulta, kuningas, se heitettäköön leijonien luolaan?" Kuningas vastasi ja sanoi: "Kielto on luja, meedialaisten ja persialaisten peruuttamattoman lain mukaan."

14 Silloin he vastasivat ja sanoivat kuninkaalle: "Daniel, joka on karkotettuja juutalaisia, ei välitä sinusta, kuningas, eikä kiellosta, jonka olet kirjoittanut, vaan hän toimittaa rukouksensa kolmena hetkenä päivässä." 15Mutta kun kuningas sen kuuli, hän tuli sangen murheelliseksi ja mietti, miten voisi pelastaa Danielin. Auringon laskuun asti hän vaivasi itseään vapauttaakseen hänet.

16 Silloin ne miehet riensivät kiireesti kuninkaan tykö ja sanoivat kuninkaalle: "Tiedä, kuningas, meedialaisten ja persialaisten laki on, ettei mitään kuninkaan vahvistamaa kieltoa tai julistusta peruuteta."

17 Silloin kuningas käski tuoda Danielin ja heittää hänet leijonien luolaan. Sitten kuningas puhui Danielille ja sanoi: "Sinun Jumalasi, jota sinä lakkaamatta palvelet, pelastakoon sinut." Sitten tuotiin kivi ja pantiin luolan suulle,

18 ja kuningas sinetöi sen omallaan ja ylimystensä sineteillä, ettei Danielin asiassa muutosta tapahtuisi. 19Sitten kuningas meni palatsiinsa ja vietti yönsä paastoten eikä sallinut tuoda eteensä naisia, ja hänen unensa pakeni häneltä.

20 Aamun sarastaessa kuningas sitten nousi ja meni kiireesti leijonien luolalle. 21Mutta lähestyessään luolaa hän huusi Danielille murheellisella äänellä, ja kuningas lausui ja sanoi Danielille: "Daniel, sinä elävän Jumalan palvelija, onko Jumalasi, jota lakkaamatta palvelet, voinut pelastaa sinut leijonilta?"

22 Silloin Daniel vastasi kuninkaalle: "Kuningas eläköön iankaikkisesti! 23Jumalani on lähettänyt enkelinsä ja sulkenut leijonien kidat, niin etteivät ne ole minua vahingoittaneet, sillä minut on havaittu nuhteettomaksi hänen edessään, enkä minä ole sinuakaan vastaan, kuningas, rikosta tehnyt."

24 Silloin kuningas ilahtui suuresti ja käski ottaa Danielin ylös luolasta. Kun Daniel oli otettu ylös luolasta, hänessä ei havaittu mitään vammaa, sillä hän oli turvannut Jumalaansa.

25 Mutta kuningas käski tuoda ne miehet, jotka olivat syyttäneet Danielia, ja heittää heidät lapsineen ja vaimoineen leijonien luolaan. He eivät ehtineet luolan pohjaan, ennen kuin leijonat hyökkäsivät heidän kimppuunsa ja murskasivat kaikki heidän luunsa.

26 Sitten kuningas Daarejaves kirjoitti kaikille kansoille, kansakunnille ja kielille, mitä koko maan päällä asuu: "Suuri olkoon rauhanne! 27Minä olen antanut käskyn, että valtakuntani koko valtapiirissä vavistakoon ja pelättäköön Danielin Jumalaa. Sillä hän on elävä Jumala ja pysyy iankaikkisesti. Hänen valtakuntansa ei häviä, eikä hänen valtansa lopu. 28Hän pelastaa ja vapahtaa, hän tekee tunnustekoja ja ihmeitä taivaassa ja maan päällä, hän, joka pelasti Danielin leijonien kynsistä."

29 Sitten tämä Daniel oli korkeassa arvossa ja kunniassa Daarejaveksen valtakunnassa sekä persialaisen Kooreksen valtakunnassa.